8 = ääretön ja kulkumme summa

Hjuuiih, vähän päiviteltävää kun pitäis kaks viimuista vuorokautta pukea sanoiksi.

Tiistai: Eilen mentiin ääripäästä toiseen kun todellakin puolet päivästä kului miehen vatsan rauhoittelussa ja jännityksessä siitä joudutaanko viettämään koko tiistai hotellihuoneessa noppia heitellessä, mutta vihdoin viiden aikaan päätettiin rohkaistua ja lähdettiin ensimmäiselle kunnon kaupunkikierrokselle.

Lyhyeksi jaloitteluksi reissu ei todellakaan jäänyt vaan marssittiinkin lopulta neljä tuntia putkeen ja yhteensä matkaa kertyi n. 10 km, kävellen siis koko ilo. Kartoittettua tuli Place de la Concorde, Louvren ulkokuori, joku Germaani-kirkko, Saint Sulpicen katetraali, Notre Dame ja paljon muita ilmeisen hienoja rakennuksia, joiden nimiä ei tiedetty. Nähtiin myös ensimmäinen vilaus sumuverhon takana kaukaisuudessa siintävästä Eiffelistä ja toisessa suunnassa nököttävästä riemukaaresta. Näistä lisää tuonnempana.


Syömässä käytiin kävelymatkan puolivälissä Latinolaiskorttelin nurkilla, viihtyisässä pienessä ravintolassa nimeltään Le Pre aux Clercs. Ruoka oli ihanaa! Eikä todellakaan maksanut liikoja Pariisin hintatasoon nähden, lohi ja wok-vihannekset n. 14 euroa ja Eliaksen vasikanleikkeet tomaatti-basilika-kastikkeessa joiden lisukkeena mahtavaa ratatouillea 15 euroa. Tres bien! Hotellille paluu oli kuitenkin hyytävä kokemus, Seinen vieressä puhaltava viima kohmetti koko vartalon ja vasta kylpyammeen kuumassa vedessä tuli tunto takaisin jäseniin. Oli se kuitenkin kaiken vaivan arvoista ja vaikka Eliaksen vatsa taisi välillä heittää useammankin superkeikan niin päivä ei valunut täysin hukkaan ja voitiin rauhallisin mielin rastia kartalta pois kahdeksikon ensimmäinen lenkki.


Näin kului ilta ja yö ja sininen valo tuikki.

Keskiviikko: Jee, sanoi Eliaksen massu ja sai syötyä aamupalan! <3 Oli siis toinen kokonainen päivä Pariisia jäljellä ja vaikka jouduttiin tekemään kipeitä ratkaisuja ja vaarallista kirurgiaa nähtävyyksien suhteen niin päivästä muodostui lopulta edellistä toimivampi kokonaisuus ja kahdeksikon toinen lenkki punottiin kunnialla umpeen. Kävelyä kertyi jälleen mukavat 10 km, tosin aikataulultaan löysemmin, n. seitsemän tunnin vaelteluksi meni.

Ensin reippaaltiin jälleen Place de la Concorden poikki (joka sijaitsi yllättävän lähellä hotellia), ylitettiin Seine, ja jatkettiin sen vartta vihdoin kohti odotettua Näsinneulaa. Eli Eiffeliä. Tosin juuri kun saatiin tuo pariisilaisten ylpeä rautakanki kadunmitan päähän niin kiinalainen äijä kehtasi hypätä eteen ja houkutella lounaalle ravintolaansa Chez Mingiin. Kiltisti seurattiin ja olikin kannattavaa, ruoka oli todella hyvää ja edullista jälleen (22,50 eurolla pärjättiin, sisältäen molempien annokset), paitsi itse hämmennyin ja tilasin jotain mustia limaisia sieniä, jotka kyllä olivat hyviä, mutta samanmallisiksi muotoillut kanakiekurat eivät niinkään. :P Eliaksella oli kuitenkin ihanaa leivitettyä kanaa sitruunaliemessä ja paistettuja nuudeleita ja alkupalaksi tuodut kevätrullat sekä höyrystetyt pork-raviolit (arvatkaa kummat kummalle...) ja molempien jälkiruuat (Eliakselta lisämaininta että oli mansikkasorbettia sekä sorbetin omaista vaniljajäätelöä, mahtavaa.....) olivat nam nam.




Vihdoin Eiffwel. Olihan se mahtava. Aluksi tosin iski pelko kun digi-taululla luki, että torni oli suljettu! Mitä ihmettä? Jäätiin kuitenkin istuskelemaan ja seuraamaan homman kehitystä samalla kun torjuttiin joka puolelta työntyviä identtisiä mini-Eiffeleitten kaupustelijoita. Jonkin ajan päästä portit onneksi aukesivat ja päästiin kapuamaan portaita ensimmäiselle näköalatasanteelle. Niin, kävellen vaihteeksi. Tasanteella oli vaikka mitä siideä ja pyörittiin siellä hyvä aika, mutta sitten alkoi sataa lunta ja ranskalaisille se ilmeisesti oli vähän liikaa, jäätiin vaan huuli auki ihmetteleen kun paikka tyhjeni parissa minuutissa, eikä seuraavalle näköalapaikallekaan enää päästetty etenemään. Naureskellen lähdettiin mekin lopulta hissillä pois (myös portaat alas oli suljettu) ja kun päästiin maantasalle huomattiin, että torni oli uudestaan kokonaan suljettu. Ihme touhua! :D Onneksi kuitenkin ehdittiin saada paikasta tarpeeksi irti ja parien kuvaussessioiden jälkeen sanottiin vihdoin hyvästit.

Eiffelin jälkeen käytiin pienessä lettubaarissa Crepes Kingissä keräämässä voimia ja lämpöä, Elias söi hodarin, mikä ei ollut kovin hyvä, itse join reissun toistaiseksi parhaimman kahvikupposen. Siitä matka jatkui Seinen yli L'avenue des Champs-Élyséelle, joka oli vähän plää, mutta poikettiin kuitenkin ybersiidessä Virgin Megastoressa. Viimeinen etappi oli Arc de Triomphe eli riemukaari, josta kävely suuntautuikin jo subin kautta hotellille. Päivä siis kylpyammeessa sulamista vaille pulkassa. :)

Pariisi on nyt mukavasti pintaraapaistu, huomenna matka jatkuu huimasti erilaisiin maisemiin ja tunnelmiin, mutta kyllä jäi fiilis, että takaisin on vielä tultava. Helmikuisen hyisessä kylmyydessäkin kaupunki on uskomattoman romanttinen ja valloittava. Kliseisiä ilmauksia molemmat, mutta enpä nyt keksi osuvampaakaan kuvausta. Takaisin on tultava tietty myös siksi, että valitettavasti Eliaksen vatsataudin seurauksena kovasti odotettu Louvre jäi näkemättä sisältä käsin. Mona Lisan missaaminen ei todellakaan haittaa, mutta kaipa siellä jotain muuta nättiä olis ollut. x) Nääh, ens kerralla sitte!

Nyt pakkaamaan, huomenna... Vesimeloniiiii!!!

Paris, merci beaucoup! Au revoir!