Madeleine Haussmann -ihan ite!

Vau.

Lento meni sujuvasti, mitä nyt iski päänsärky kun yritti tihrustaa pikkuruisista ikkunoista pilviä ja sateenkaariympyröitä, maata/merta ei juuri näkynyt.

Pariisista ensi vaikutelmaksi tuli alkusyksyinen harmaus tai alkukeväinen sadepäivä. Eipä kuitenkaan hämännyt, junan ikkunasta eteen lipui jatkuvasti toista erikoisempia rakennuksia, niiiin söpöjä! Muutamasta junaradan vieressä nojailevasta talosta tuli ihan mieleen Bellevillen kolmosten epäonninen talorötiskö, koira vain puuttui ikkunasta ulvomasta.

Mutta se vau. Ei siis olla kovin hyvin valmistauduttu tänne Pariisiin tuloon, hotellin katuakin ryhdyttiin vasta paikan päällä hakemaan turistikartoista, jotka nekin tietty hankittiin vasta lentoasemalta. Ja eihän sitä katua edes ollut niihin merkitty! Hetken kesti öö-oloa ja meinattiin jo luovuttaa ja maksaa ittemme kipeiks menemällä taksilla, joka olis ollu jonku 50-60 euroa. :P Mut sit iski seikkailu/taisteluhenki ja marssittiin lentokentän viereiselle juna-asemalle ja saatiin kuin ihmeen kaupalla selvitettyä junareitti lähellä päämääränä olevaa katua. Kahdella junalla tultiin, löydettiin toiselta asemalta jostain kartasta vihdoin hotellin katukin ja eikun kävellen loppumatka. Asemilla kerran vain seisottiin väärässä jonossa ja toisen kerran laskeuduttiin väärälle puolelle raidetta, mutta oli sen arvoista, että päästiin 16 eurolla perille, ilman eksymistä, kaupungissa ja maassa, jossa ei olla ikinä käyty! Kyllä kasvoi itsetunto. :)

Ai niin ja oli kiva ettei nähty vielä yhtään murhaa...